News from Kenya

Finally some news from us. With many pictures : )

God has been faithful and has kept us busy.
We've moved to new mold free home. Since our move to this new home we've been healthy. 

This week on Thursday the church will move to a new area, called Noonkopir.

Bible school is having ten full time students, church is doing well and also growing. Our place has grown to be small, so the new place is good.  The new self-build church, by our church members, can fit about 100 people, it has rooms for Sunday school, kitchen, dorm.  As the men has been constructing, we ladies have cooked to keep them going ; ).
Wilkista a faithful lady from the church, will  live t he com bound, as a caretaker.

P.Moses and Mike are still living with us, they are a blessing for us. P.Alfred will also move to this new area. We got Eva with her Imani daughter, form South-Africa to be with us.

Me Helena am happy, because living close to other church members I can have boby life, visitations… much fun.

P.Jukka is happy to do things with men.

For now we've two cats, four kittens, one puppy Poju, three chicken, three chicks and one rooster, our com bound is full of life.

P.Jukka and Helena with the whole church in Kitengela, Kenya

New home

Poju

Imani

Church construction

LunchAnthony back to work.

Mama-Helena, Eva, Imani and p.Moses outside of                 the new church building. 

 Resting in shade with James, Agnes, Mama-Lucy, Eva and Imani.P.Alfred

 Bible School lunch hour.

Imani keeps us busy ; )

No niin. Pitkästä aikaa taas tulee tekstiä ja kuvia. Uusi rupeama alkoi Kitenkelassa 19. helmikuuta. Tulin tänne p. Juhan kanssa kaksistaan, vaimo jäi vielä Suomeen yhdeksi kuukaudeksic. Pastori Juha tuli “piispantarkastukselle” ja myös ensimmäisen seminaarimme pääpuhujaksi. 

Seminaari oli yhtenä viikonloppuna lauantai-illasta sunnuntaihin. Minulla ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa seminaarin käytännön järjestelyihin kovinkaan paljon, koska en ollut paikalla. Niinpä seurakunnan oli itse tehtävä lähes kaikki tarvittavat toimenpiteet.

Kun tulimme, totesimme vain, että kaikki olennainen oli hoidettu. Skenaario, että joutuisin kaaoksen keskelle ei toteutunut. Olin riemuissani. Budjetti oli laadittu, kerätty rahaa omasta porukasta (minulle jäi vain suht’ vähäinen aukko paikattavaksi), vastuualueet jaettu, ihmiset odottivat innoissaan mitä tuleman pitää jne. Pystyin relaamaan p.Juhan kanssa ja keskittymään olennaiseen. 

Ihmisiä tuli ihan kivasti. Sunnuntai aamun pääkokous oli suurin kokous, tupa suht täynnä, nelisen kymmentä plus lapset päälle. Aiheena oli “Jumalan Sanan parantava voima”.

Olimme kutsuneet monia osallistumaan seminaariin, mutta tiettävästi yksikään kutsuttu ei saapunut, vain ne, jotka tunsimme entuudestaan. Se puhuu siitä, että ennakkoluulot ja passiivisuus jylläävät yhä vahvana täällä. Jokaisesta sielusta joutuu käymään oikeasti taistelun. Pidänkin sitä, että näinkin paljon on ihmisiä kokouksissa ja raamattukoulussa, Jumalan työnä. Ei meistä ole raahaamaan heitä paikalle.

Uskon kuitenkin, että seminaari oli todiste omillemme siitä, että seurakunta on nyt todellisuutta. Pysyvä instituutio, mihin voi luottaa ja rakentaa sen varaan. 

Pastori Mooses ja Mike, jotka jätimme asuttamaan taloamme, olivat hengissä ja iloisia, kun palasimme. Monenlaisia kommelluksia tosin oli tapahtunut. Kuivuus oli tullut. Puutarhamme oli aika synkässä tilassa. Kaikki vihannekset kuolleet tai sitten syöty. Kuivuus on nyt kestänyt kuukausia, viimeksi satoi joulukuussa. Vettä ei tullut kaupungilta poissa ollessamme, koska joku oli vienyt 65 metriä vesijohtoa välistä. Onneksi yhden naapurin pinna paloi ja hän kustansi omasta pussistaan uuden johdon. Nyt asiat on taas kunnossa: vettä tulee. Voimmekin alottaa viljelyn taas alusta.

Pojille olla “mzungu-talossa” ja hoitaa sitä, on ollut opettavainen kokemus. Valkoisen ihmisen elämäntapa on niin paljon monimutkaisempaa kuin paikallisen. Siinäpä sitä onkin ollut tekemistä. Joskus ajattelen, että olemmekohan me ajautuneet järjettömyyksiin kun pitää olla sitä sun tätä. P.Mooses kertoi, että lähes kaikki hajosi, mihin he koskivat. Joka viikko tapahtui jotain. Mikellä oli ennen lähtöämme monia jaloja ajatuksia parannuksista tontilla, mutta olemassaolo muuttui taisteluksi ja suunnitelmat ovat nyt aikataulutettu uudelleen. Keräämme voimia ja jatkamme sitten, kun parempi aika koittaa. 

Auto, jota käytin ennen Suomeen lähtöä on ollut korjaamolla jo kuukausia. Sen puute on tuonut alkuaikojen tunnelman työhömme täällä. Paljon kävelyä ja paljon taksin ja “pikipikin”käyttöä. Onneksi rahat ovat riittäneet kyyteihin, työ on hoitunut. Monesti olen pohtinut autonkäytön filosofista puolta. Jos on auto, voi liikkua ns. vapaasti paikasta toiseen. Jos sitä ei ole, realiteetit muuttuvat aivan toisiksi. Joutuu laskelmoimaan tarkasti mikä kannattaa ja mikä ei. Lämpötila, matkan pituus, vireystaso, omat voimat tulevat tapetille ihan eri tavalla. Olen luultavasti nyt viisaampi ihmisten kanssa ja ymmärtäväisempi, jos heitä ei näy kokouksissa silloin, kun minä haluan. He tulevat jos pystyvät.

Juuri nyt kun kirjoitan tätä, on kansa äänestämässä uutta presidenttiä. Mike lähti neljältä aamuyöllä äänestysreissulle Kitenkelaan. Hän lähti hyvissä ajoin jonottamaan, että pääsisi ajoissa pois sieltä.  Joskus seitsemän aikaan aamulla kuulimme pyssyn laukauksia. Mike kertoi että ihmiset olivat alkaneet töniä toisiaan jonossa ja vaalivalvojat olivat ajaneet keulilla olijat jonon hännille ja niinpä hänkin on nyt siellä. Arvioitu aika Miken äänestykselle on nyt n.15.00 - 16.00. Mahtaa turhauttaa. 

Niinpä niin. Maassa maan tavalla. Pastori Scibelli sanoi kerran, että “minä en voi muuttaa Afrikkaa, mutta Afrikka muuttaa minut”. Hän sähäkkänä miehenä on sitä yrittänyt, mutta suurin muutos on kuulemma tapahtunut hänessä itsessään. Jumala tuntee ja tietää miten homma pitää hoitaa täälläpäin ja siihen joutuu alistumaan, tai muuten voi pakata laukkunsa ja lähteä kotiin. Niinhän se on Suomessakin. “Meidän tavallamme” asioiden hoitaminen ei ole sitä ylhäältä tulevaa viisautta. Kuunnellaan Jumalaa.

Palataan.   terv. p.Jukka

Joulukuun Blogi

Moikka taas.

Tuloskausi 2012 alkaa olla takana päin. Matkustamme ensiviikolla Suomeen. Lähes 5 kuukautta on oltu Kitengelassa. Työmme, tai oikeammin Herran työ on meidän osalta tänä vuonna ohi. Mitä jäi käteen? Ainakin varmuus siitä, että seurakunta ei kuihtunut tai kuollut vaikka erittäin inhimillinen tekijä ”me”, oli asialla.

Kävijämäärä on laskenut alkukaudesta, mutta fiilis kokouksissa ja raamattukoulussa on pysynyt korkealla. Viidestätoista raamattukouluun ilmoittautuneesta 8 jaksoi suorittaa kokeet ja sinnitellä loppuun asti. Pidän sitä hyvänä lukuna. Heistä Ernest, Mike ja Jared ovat jaksaneet puurtaa jo huhtikuun alusta lähtien koulussa. Oppitunteja on ollut nyt syksyllä 7 viikossa + kokoukset päälle. Puhutaan siis aikamoisesta investoinnista. Muutaman vuoden kuluttua tällä vauhdilla voi jo odottaa täkäläisiä pastoreita. 

Pastori Alfred ja pastori Mooses, molemmat Ugandasta, jäävät hoitamaan hommia sillä aikaa kun olemme Suomessa. 

En halunnut jättää p.Alfredia yksin puurtamaan seurakunnassa. Pyysin apuja p. Samilta Nansanasta, Kampalasta ja niinpä hän lähetti tänne p.Mooseksen

P.Mooses on 27-vuotias, ordinoitu GGWO-pastori, joka on hoidellut ”Missions-departmenttia” Nansanassa.  Henkilönä Mooses on ulospäin suuntautunut ja monia juttuja läpikäynyt, kokenut Herran soturi. Viisaskin. Lähti muuten Miken kanssa illalla kokousten jälkeen pelaamaan fudista. Eli siis kaiken muun lisäksi urheilumiehiä. Iso plussa siitäkin. Koen, että meitä onnisti.Herra on tiennyt mitä tarvitsemme ja minusta ja Helenasta tuntuu turvalliselta jättää hommat hänelle ja p.Alfredille. 

Laitan tähän esitykseen sikermän kuvia. Niissä ei ole mitään erityistä järjestystä. Toivon, että kokemamme elämä välittyisi teille ja kuvat saisivat aikaan myönteistä suhtautumista Afrikan lähetystyöhön.

Nähdään seminaareissa ja jutellaan sitten enemmän.  Terveisin P. Jukka ja Helena            Katso Video

 

Hei taas.

Kuukausi on kulunut edellisestä päivityksestä. Asiat menevät eteenpäin seurakunnassa ja raamattukoulussa. Raamattukoulun välikoekysymykset annettiin oppilaille pari viikkoa sitten. Kuusi oppiainetta ja kuusi koetta. Vajaa kymmenen opiskelijaa otti koepaperit, osa vastauksista on tullut takaisin. Mielenkiintoista nähdä mitä on mennyt perille opetuksesta.

Elämä on ollut touhua täynnä. Normaali arjesta selviäminen on vienyt suurimman osan ajasta. Otimme kukon naapurista lainaan kanojemme seuraksi. Yritämme suurentaa kanaparven kokoa. Yksi kanoista onkin jo aloittanut tarmokkaan haudonnan. Se on kököttänyt jo kolme viikkoa pesässä. Luulen, että annoimme sen liian aikaisin aloittaa haudonnan, koska ensimmäisessä satsissa ei ollut ollenkaan alkioita. Nyt niitä on jo tullut ja toivomme kovasti, että kana jaksaa virua loppuun asti munien päällä. Jos se onnistuu, niin se on hautonut kuukauden putkeen. Ulkoinen habitus kanalla on aika virttynyt, mutta se on onneksi hengissä. Johtuen strategisesta muutoksesta lisätä parvea, olemme myös päästäneet kanat vapaaksi häkistä. Se taas aiheutti pakottavan tarpeen rakentaa aidat kasvimaan ja puun taimien ympärille. Kanat kun ovat ns. täystuholaisia. Jokainen vihertävä kasvi on vaarassa tulla syödyksi tai kaivetuksi ylös. Kanat eivät ole myöskään siistejä. Läjiä löytyy joka paikasta ja joudumme siksi varjelemaan askelia tarkasti. Onhan kanoissa paljon vaivaa ja huolta, mutta olemme kovin kiitollisia niiden läsnäolosta. Ne ovat persoonallisia, ”erilaisia” ja niistä on seuraa.

Kissamme tuli raskaaksi ja todennäköisesti parin viikon sisällä se poikii. Alunperin ajattelimme ottaa kollin kotikissaksi, mutta kömmähdys tapahtui pentua valitessa (arvostelukyky meni söpöyden takia) ja niinpä olemme nyt tässä tilanteessa. Mike, raamattukoululainen, on kuitenkin luvannut tulla meille kotimieheksi siksi aikaa kun tulemme Jouluksi Suomeen. Siksi olemme levollisella mielellä ainakin toistaiseksi.

Idea kotieläimissä täällä on se, että niistä saa erilaisia hyödykkeitä, kuten munia, mutta ne myös pitävät ei toivotut elukat loitolla tontilta. Kissa on peto, mutta niin on kanakin. Ne syövät melkein mitä vain, minkä saavat kiinni. Liskot, pienet käärmeet, hiiret, rotat, hämähäkit, torakat, tuhatjalkaiset ym. ovat selvästi vähentyneet sen jälkeen kun otimme kotieläimiä. 

Vedensaanti ratkesi muutama viikko sitten. Noin kymmenen kuukautta kului ilman normaalia vedentuloa. Jouduin siksi rakentamaan sadeveden-keruujärjestelmän taloon, muuten emme olisi pystyneet asumaan täällä. Olimme monesti epätoivoisia tilanteesta, koska vesivessaa ei voinut käyttää, eikä pesulla voinut käydä normaalisti. Juomaveden olisi myös joutunut ostamaan jostain tilanteen pitkittyessä. Olemme siksi oppineet käymään pesulla, käyttäen vain muutaman litran koko operaatioon. Niin ne muutkin täällä tekevät. Osaan myös pestä koko auton muutamalla litralla vettä. Pastori Dominic opetti minulle ”miten auto pestään autiomaassa leilillisellä vettä”. Se oli mielenkiintoista. Mutta nyt vettä taas piisaa. Saa lotrata suht’ huolettomasti.

Viisumi saatiin tälläkertaa todella helposti. Viisumin saanti on ollut joka kerta oikea mörkö meille: aikaa, rahaa ja vaivaa. Nyt Herra oli armollinen ja leimat tuli muutamassa minuutissa. Vielä kun rekisteröityminen hoituisi ennen Joulua, niin olisin onnellinen. 

Vuokraisäntä selvitti myös kotitalomme seinien kostumisongelman. Kun tulimme takaisin edelliseltä reissulta Suomesta, niin maali oli kupruillut irti lattian rajassa melkein joka seinällä. Luulimme, että nyt joutuu taas muuttamaan. Isäntä oli kuitenkin tarmokas ja rakennutti uudet kallistukset betonista talon ulkopuolelle, niin että vesi ei jää makaamaan ulkoseiniä vasten. Se oli suunnaton helpotus meille. Ruljanssista oli myös se hyöty, että saimme maalata jokaisen huoneen itsevalituilla väreillä. Talo on nyt paljon kotoisampi. 

Niinkuin ehkä huomaattekin, on eläminen kolmannen maailman maassa erilaista kuin Suomessa. On monenlaista käytännön pulmaa, mitä ei arvannut olevankaan, kun asui Koto-Suomessa. Se on kuitenkin tämän homman nimi. Jumala johtaa meitä erilaisiin tilanteisiin ja näyttää niissä oman kaikkivaltiutensa ja huolenpitonsa. Viime sunnuntaina saarnasin aiheesta, miten Jumala sai uskon aikaan Aabrahamissa. Sehän vahvistui sitä mukaa, kun hän huomasi, että Jumala oli puhunut totta luvatessaan asioita. Usko pitää koetella, muuten sitä ei tajua todelliseksi. En minä, eikä Jumalakaan. Niinpä ajattelen, että kaikilla näillä sattumuksilla on uskoa vahvistava tarkoitus. Mieli rauhoittuu, kun huomaa, että Herra piti sanansa, eikä käynyt kuinkaan. 

Sunnuntait ovat kiireisiä.  Sunnuntai on ainoa vapaapäivä työläisille. Olemme silloin päättäneet olla mahdollisimman paljon seurakuntalaisten kanssa. Kokous, kolme Raamattukoulu-tuntia, yhteiset sielunvoitto ja lounas kirkolla ottaa noin 9 tuntia. Monet ovat kanssamme koko sen ajan. Se on melkoinen investointi. Mielestäni se osoittaa ihmisten halun Jumalan perään. Voitte siellä Suomessa kiittää itseänne antamastanne tuesta, sillä siitä on tullut vastakaikua. Jatkakaa samaan tahtiin ja luotetaan, että Herran armosta työn hedelmä tulee pysymään.

Kiitokset rukouksista ja muistamisesta. Helena toivoisi rukousta käsiensä puolesta, koska ne joutuvat koville arkiaskareitten takia. Kädet ovat kipeytyneet ja aiheuttavat ajoittain nukkumisvaikeuksia.  Terveisin p.Jukka ja Helena ja p.Alfred