Moi kaikille.
Raamattukoulu alkoi viime lauantaina. Uusia opiskelijoita ilmaantui 11 henkilöä. 10 miestä ja yksi nainen. Olemme suorastaan äimänä suosiosta. Ensimmäinen tunti oli p.Alfredin opetus "Old Testament survey". Käsittelimme VT:n rakennetta. Olen varma, että opetuksen taso yllätti monet uudet opiskelijat. Nyt he saavat käsityksen siitä miten monipuolinen kirja Raamattu on, sekä siitä, että opiskelu on todellista työtä. Toivon vain, että saamme välitettyä sen, että kumminkaan kyseessä ei ole pelkkä akatemia, vaan Sanojen sisältämä elämä.Viikonloppu on kiireisintä aikaa seurakunnassa. Perjantai-iltana on rukouskokouksen jälkeen yksi opetustunti, lauantai-iltana kaksi tuntia ja sunnuntaina yhteensä 3,5 tuntia opetusta. Sen päälle lauluharjoitukset ja yhteinen ruokailu ja sunnuntakokous. Viikonloppu on pakko ympätä täyteen, koska viikolla melkein kaikki ovat töissä ja yleensä työt loppuvat viiden tai kuuden maissa. Työviikko on 6 päiväinen täällä.
Afrikkalainen ihminen ei halua olla yksin. Heille yhdessä olo on myös rentoutumista. Monet asiat tehdään yhdessä. Siksi sunnuntaipäivä vietetään yleensä kokonaan yhdessä perheen tai seurakunnan parissa. Suomalainen haluaa "omaa aikaa", mutta täällä sitä ei tajuta positiivisena asiana. Yksinolijaa katsotaan kummeksuen. Yksinolo on jotain, mitä pitää vältellä. Se antaa meille mahdollisuuden viettää koko sunnuntai yhdessä seurakunnan kanssa. Saamme viettää "body-laiffia".
Aloitimme viime sunnuntaina valmistamaan ruokaa koko seurakunnalle. Älkää pelätkö, se ei kumminkaan kokonaan lepää Helenan harteilla. Tulkki-Jaredin vaimo Ester on ollut organisaattorina ja johtajana ruuanlaitossa. Hänellä on uskomaton kyky saada asiat hoitumaan. Todennäköisesti hän pärjäisi missä päin maailmaa tahansa loistavasti. Jared saa olla ylpeä vaimostaan.Ekalla kerralla ruokimme n.20. Kokkaus sujui hyvässä hengessä ilman mitään tuskailua ja ruoka oli ensinnäkin halpaa, mutta myös tosi maistuvaa. Eli Herran armosta sitä ei otettu meidän selkänahasta, vaan juttu järjestyi ikäänkuin itestään. Martta-henki oli kaukana.
Kirkkomme oli aika sotkuinen hommien jälkeen mutta lohdutin itseäni P.Schallerin ajatuksella, että jos haluaa "tallin olevan täynnä eläimiä", niin siellä on sotkuista ja haisee. Mieluummin siis täynnä elämää, kuin putipuhtaana ja tyhjänä ja tylsänä paikkana.
Elikkä ihan kivaa.
ps. Helena kiittää Helsingin seurakuntaa flanelloista joita hän käyttää pyhäkoulussa. Se on pyörinyt jo kuukauden.
