Hei taas.

Kuukausi on kulunut edellisestä päivityksestä. Asiat menevät eteenpäin seurakunnassa ja raamattukoulussa. Raamattukoulun välikoekysymykset annettiin oppilaille pari viikkoa sitten. Kuusi oppiainetta ja kuusi koetta. Vajaa kymmenen opiskelijaa otti koepaperit, osa vastauksista on tullut takaisin. Mielenkiintoista nähdä mitä on mennyt perille opetuksesta.

Elämä on ollut touhua täynnä. Normaali arjesta selviäminen on vienyt suurimman osan ajasta. Otimme kukon naapurista lainaan kanojemme seuraksi. Yritämme suurentaa kanaparven kokoa. Yksi kanoista onkin jo aloittanut tarmokkaan haudonnan. Se on kököttänyt jo kolme viikkoa pesässä. Luulen, että annoimme sen liian aikaisin aloittaa haudonnan, koska ensimmäisessä satsissa ei ollut ollenkaan alkioita. Nyt niitä on jo tullut ja toivomme kovasti, että kana jaksaa virua loppuun asti munien päällä. Jos se onnistuu, niin se on hautonut kuukauden putkeen. Ulkoinen habitus kanalla on aika virttynyt, mutta se on onneksi hengissä. Johtuen strategisesta muutoksesta lisätä parvea, olemme myös päästäneet kanat vapaaksi häkistä. Se taas aiheutti pakottavan tarpeen rakentaa aidat kasvimaan ja puun taimien ympärille. Kanat kun ovat ns. täystuholaisia. Jokainen vihertävä kasvi on vaarassa tulla syödyksi tai kaivetuksi ylös. Kanat eivät ole myöskään siistejä. Läjiä löytyy joka paikasta ja joudumme siksi varjelemaan askelia tarkasti. Onhan kanoissa paljon vaivaa ja huolta, mutta olemme kovin kiitollisia niiden läsnäolosta. Ne ovat persoonallisia, ”erilaisia” ja niistä on seuraa.

Kissamme tuli raskaaksi ja todennäköisesti parin viikon sisällä se poikii. Alunperin ajattelimme ottaa kollin kotikissaksi, mutta kömmähdys tapahtui pentua valitessa (arvostelukyky meni söpöyden takia) ja niinpä olemme nyt tässä tilanteessa. Mike, raamattukoululainen, on kuitenkin luvannut tulla meille kotimieheksi siksi aikaa kun tulemme Jouluksi Suomeen. Siksi olemme levollisella mielellä ainakin toistaiseksi.

Idea kotieläimissä täällä on se, että niistä saa erilaisia hyödykkeitä, kuten munia, mutta ne myös pitävät ei toivotut elukat loitolla tontilta. Kissa on peto, mutta niin on kanakin. Ne syövät melkein mitä vain, minkä saavat kiinni. Liskot, pienet käärmeet, hiiret, rotat, hämähäkit, torakat, tuhatjalkaiset ym. ovat selvästi vähentyneet sen jälkeen kun otimme kotieläimiä. 

Vedensaanti ratkesi muutama viikko sitten. Noin kymmenen kuukautta kului ilman normaalia vedentuloa. Jouduin siksi rakentamaan sadeveden-keruujärjestelmän taloon, muuten emme olisi pystyneet asumaan täällä. Olimme monesti epätoivoisia tilanteesta, koska vesivessaa ei voinut käyttää, eikä pesulla voinut käydä normaalisti. Juomaveden olisi myös joutunut ostamaan jostain tilanteen pitkittyessä. Olemme siksi oppineet käymään pesulla, käyttäen vain muutaman litran koko operaatioon. Niin ne muutkin täällä tekevät. Osaan myös pestä koko auton muutamalla litralla vettä. Pastori Dominic opetti minulle ”miten auto pestään autiomaassa leilillisellä vettä”. Se oli mielenkiintoista. Mutta nyt vettä taas piisaa. Saa lotrata suht’ huolettomasti.

Viisumi saatiin tälläkertaa todella helposti. Viisumin saanti on ollut joka kerta oikea mörkö meille: aikaa, rahaa ja vaivaa. Nyt Herra oli armollinen ja leimat tuli muutamassa minuutissa. Vielä kun rekisteröityminen hoituisi ennen Joulua, niin olisin onnellinen. 

Vuokraisäntä selvitti myös kotitalomme seinien kostumisongelman. Kun tulimme takaisin edelliseltä reissulta Suomesta, niin maali oli kupruillut irti lattian rajassa melkein joka seinällä. Luulimme, että nyt joutuu taas muuttamaan. Isäntä oli kuitenkin tarmokas ja rakennutti uudet kallistukset betonista talon ulkopuolelle, niin että vesi ei jää makaamaan ulkoseiniä vasten. Se oli suunnaton helpotus meille. Ruljanssista oli myös se hyöty, että saimme maalata jokaisen huoneen itsevalituilla väreillä. Talo on nyt paljon kotoisampi. 

Niinkuin ehkä huomaattekin, on eläminen kolmannen maailman maassa erilaista kuin Suomessa. On monenlaista käytännön pulmaa, mitä ei arvannut olevankaan, kun asui Koto-Suomessa. Se on kuitenkin tämän homman nimi. Jumala johtaa meitä erilaisiin tilanteisiin ja näyttää niissä oman kaikkivaltiutensa ja huolenpitonsa. Viime sunnuntaina saarnasin aiheesta, miten Jumala sai uskon aikaan Aabrahamissa. Sehän vahvistui sitä mukaa, kun hän huomasi, että Jumala oli puhunut totta luvatessaan asioita. Usko pitää koetella, muuten sitä ei tajua todelliseksi. En minä, eikä Jumalakaan. Niinpä ajattelen, että kaikilla näillä sattumuksilla on uskoa vahvistava tarkoitus. Mieli rauhoittuu, kun huomaa, että Herra piti sanansa, eikä käynyt kuinkaan. 

Sunnuntait ovat kiireisiä.  Sunnuntai on ainoa vapaapäivä työläisille. Olemme silloin päättäneet olla mahdollisimman paljon seurakuntalaisten kanssa. Kokous, kolme Raamattukoulu-tuntia, yhteiset sielunvoitto ja lounas kirkolla ottaa noin 9 tuntia. Monet ovat kanssamme koko sen ajan. Se on melkoinen investointi. Mielestäni se osoittaa ihmisten halun Jumalan perään. Voitte siellä Suomessa kiittää itseänne antamastanne tuesta, sillä siitä on tullut vastakaikua. Jatkakaa samaan tahtiin ja luotetaan, että Herran armosta työn hedelmä tulee pysymään.

Kiitokset rukouksista ja muistamisesta. Helena toivoisi rukousta käsiensä puolesta, koska ne joutuvat koville arkiaskareitten takia. Kädet ovat kipeytyneet ja aiheuttavat ajoittain nukkumisvaikeuksia.  Terveisin p.Jukka ja Helena ja p.Alfred